Alkujaankin oli selvää, että aidan on sovittava museon pihapiiriin. Aita on siis tehtävä "perinteitä kunnioittaen". Värikäs se ei voi olla. Moderni se ei voi olla. Meidän on myös huomioitava määräysten ja asetusten tuomat rajoitukset.
Googlasimme ja pohdimme, millainen aita olisi hyvä ja erityisesti kaunis. Kun löysimme sopivan, siinä oli aina jotain, joka ei sopinut muottiin. Milloin aitalautojen väli oli liian harva, milloin laudan pään viistous liian terävä tai malli muutoin epäkäytännöllinen.
Eräänä päivänä törmäsimme kuin sattumalta aitaan, jollaisen päätimme kopioida. Jos aita sopii kunnalliseen leikkipuistoon, miksi se ei sopisi Pöljällekin?
Nyt kesäkuussa haimme lautatavaraa ja menimme erään kyläläisemme konehalliin askartelemaan. Hyväähän siitä pukkaa tulemaan, kun neljä ihmistä eri näkemyksineen on hommissa. Aloitimme lautojen maalaamisella.
Ensimmäinen 4,5 metriä on maalattu. Vielä reilut 200 metriä jäljellä... |
Lautojen toinen puoli kahteen kertaan maalattuna. |
Tolpatkin alkoivat saada väriä pintaansa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti