Varsinaisen kaivannot alkavat

On melkoinen homma selvittää, mitä kaikkea maan alla kulkee. Ennen kaivuutöiden aloitusta, tulee olla selkeästi esillä kaapelointien, vesiputkien ym. paikkatiedot, jotta emme aiheuttaisi vahinkoa. Vesiputkien paikka oli helppo selvittää, Pöljän vesiosuuskuntaan puhelinsoitto ja kartta alueesta oli meillä. Samoin toimi Savon Voima Verkko, joka ilmoitti vastausviestissä asiansa. Ongelmaksi meinasi kuitenkin koitua muuta kaapeloinnit, kuten valokuidut yms., joita mahdollisesti alueella voisi olla.


Ei löytynyt kaapelointeja alueelta.

Ja kun kaikki olivat selvillä uskalsimme päästää talkookaivuumiehemme Pentti Savolaisen kaivinkoneineen irti. Pentti aloitti kantojen ja juurakoiden repimisellä sekä kivien siirtelyllä. Apumiehenä Pentillä toimi Ari Savolainen, joka traktoreineen ja kärreineen kuljetti juurakot alueelta pois.

Vielä "pientä hienosäätöä" tulee alue vaatimaan ennen kuin se määräysten puitteessa kelpaa leikkipuistoksi. Alku on kuitenkin lupaava.

Puiden merkkausta

Jouduimme kaatamaan puita Kotiseutumuseon pihasta, jotta saamme leikkipuistomme rakennettua turvallisuusohjeiden mukaisesti. Ennen puiden kaatoa, puut oli kuitenkin merkattava, jotta metsuri tietäisi tarkkaan oikeat puut.


Mitäpä pöljäläinen ei leikkipuistonsa eteen tekisi? Lumikengät jalkaan ja hommiin. Puiden merkkaus onnistuu vaikka umpihangessa.

Hyrrä pyörimään

Kun se päivä, jolloin istahdamme tietokoneen ääreen ja laitamme Leader-rahoitushakemuksemme vireille, koittaa, olemme jo tehneet paljon alustavaa työtä. Ja kun se päivä koittaa, olemme myös henkisesti valmistautuneet hakemuksen väsäämään.


Puiston suunnittelu sai alkunsa useampi kesä sitten. Vähitellen suunnittelu on tuottanut tulosta ja olemme valmistelleet erilaista materiaalia hakemuksen tekoa varten. Muutaman kerran Leader-tukea hakeneena olemme jo "vanhoja konkareita", jotka tietävät, mitä tulemme kohtaamaan ja erityisesti tarvitsemaan.


Itse hakemus tehdään Maaseutuviraston sivuilla olevan sähköisen Hyrrä-palvelun kautta tunnistautumalla Katso-tunnisteilla. Katso-tunnisteet puolestaan haetaan Veroviraston-sivuston kautta ja niitä voi hakea henkilöt, joilla on yhdistyksen nimenkirjoitusoikeus. Nimenkirjoitusoikeus puolestaan tulee olla Patentti- ja rekisteriviraston tiedossa, jonne se tulee ilmoittaa aina, kun nimenkirjoitusoikeuksiin tulee muutoksia. Monimutkaistako? Ei kai?!


Ennen Hyrrään siirtymistä, teimme tietokoneelle kansion. Siirsimme kansioon kaiken mahdollisen, mitä hakemuksen teossa tulemme tarvitsemaan. Perustelut word-tiedostona, liitteet kuvina ja PDF-tiedostoina jne. Niiden löytäminen hakemuksen teon aikana on näin huomattavasti helpompaa. Ja mitäpä kansiomme sisälsi? Esimerkiksi tällaista:

• Tieto, tarvitsemmeko rakennus-/toimenpidelupaa, ja jos tarvitsemme, kopio luvasta.
• Lupa maanhaltijalta.
• Piirrustukset (leikkipuiston, parkkipaikan...)
• Lupa erinäisiltä tahoilta (vesiosuuskunta, sähköverkkoyhtiö, yksityinen tieosuuskunta..) ettei heillä ole mitään sitä vastaan, että teemme leikkipuiston ko. alueelle.
• Budjetti, jossa on laskettuna sekä materiaalin että työtuntiemme hinta, ja eriteltynä, rahoituksen lähteet.
• Tarjouspyynnöt, joilla todistamme, että olemme kilpailuttaneet hankintojamme. Toisaalta perustelimme myös sen, miksi emme valinneet kaikessa halvinta mahdollista vaihtoehtoa vaan sen, joka meille soveltui parhaiten käyttötarkoitukseemme.

Kaksin on aina kaunihimpi ja tiimimme toimii. Niinpä istahdimme eräänä marraskuisena maanantaiaamuna naputtamaan tietojamme Hyrrään. Aikaa se vei ja hermoja koetteli, vaikka olimme käyneet Kalakukko Leaderin toimistolla saamassa alkuinfoa ja neuvoja projektiimme liittyen. Taisimmepa pariin otteeseen ottaa puhelinyhteydenkin kyseiseen toimistoon kesken hakemuksen teon. Ohjeistuksin pääsimme kuitenkin lähetä-napille ja hakemus tuli toimitettua eteenpäin Kalakukko Leaderin hallituksen ja ELY-keskuksen käsittelyä varten.


Ja mitä hakemuksen teko meiltä vaati?

Pari pannullista teetä ja useamman latte macchiaton.



Aikaa ja kärsivällisyyttä... ja hieman lumitöitä jälkikäteen.

Pikku-Marjan puisto

Olet varmaan kuullut Pikku-Marjasta. Luulemmepa, että kaikki siilinjärveläiset tunnistavat Pikku-Marja -nimen. Pikku-Marjan kesäpäivä, Pikku-Marjan talvipäivä ja mitä kaikkea tapahtumaa meillä Siilinjärvellä onkaan Pikku-Marjan ympärille rakennettu.

Mutta kuka Pikku-Marja oikein on? Pikku-Marjalla viitataan Laura Latvalan tyttärelleen kirjoittaman "Pikku-Marjan eläinkirja" -runoteoksen päähenkilöön. Laura Latvala puolestaan on toiminut Siilinjärven Harjamäen sairaalan lääkärinä.

Kun aloimme pohtia leikkipuistollemme nimeä, Pikku-Marjan puisto vain "osui ja upposi". Pyysimme nimelle käyttöoikeuden Laura Latvalan perikunnalta ja näin, puiston nimi oli keksitty.

Puisto rakentuu Siilinjärven kunnan omistaman Pöljän kotiseutumuseon pihaan. Koska kyseessä on museoalue, halusimme kunnioittaa "perinteistä" ja "luonnonläheistä" rakennustyyliä. Huippumodernit, supervärikkäät ja seuraavalta vuosituhannelta olevat leikkipuistovälineet unohdimme siis heti. Onneksi Lappset-yritykseltä löytyi silmäämme miellyttävät puiset leikkipuistovälineet, joista myös museon väki piti. Saimme siis tilata valmiit välineet ilman sen suurempia modifiointeja.

Puistossamme tulevat lapsia leikittämään Lappsetin Flora-sarjan Keijun Karuselli, Menninkäisen metsä -kiipeilyteline/liukumäki, Metsätontun keinu, Peikon tasapainopuomi sekä perinteinen hiekkalaatikko. Lisäksi puistoomme tulevat penkki, piknik-pöytä ja istutuslaatikoita, joihin voimme kesän ajaksi kylvää erilaisia kukkia ja hyötykasveja iloksemme.

Koekaivuut valmistuivat... dinosauruksia ei löytynyt

Olemme rakentamassa puistoamme Siilinjärven kunnan omistamalle tontille Pöljän Kotiseutumuseon pihapiiriin. Koska kyseessä on museoalue, jouduimme pyytämään museovirastolta koekaivauksia maapohjan varmistamiseksi. Emme niinkään tarvinneet tietää, millaista maa-ainesta alueella on (senkin kyllä saimme selville) vaan sen, ettemme mene kaivinkoneellamme rouhimaan mitään kulttuurihistoriallisesti merkitsevää. Niiden löydösten entisöimiseksi kun ei meidän taitomme riitä.


(Jotta pysyisimme toistemme perässä, olemme käyttäneet WhatsApp-ryhmäkeskustelua tiedonjakovälineenämme. Sen avulla olemme saaneet jaettua niin iloja, surujakin, onnistumisia kuin yllätyksiäkin leikkikenttäprojektiimme liittyen.)


13.6.2017 olimme saaneet tällaisen viestin ketjuumme

Hei, kunnalta soitettiin ja näyttävät vihreää valoa leikkikentälle. Mitään dinosauruksia tmv ei koeporauksissa löytynyt. Palaveriaika sovittu alustavasti ensi viikon keskiviikolle. Ketkä mukana?

Puistoprojektimme saa siis jatkua emmekä joudu etsimään uutta paikkaa.

Alku

Pöljä on virkeä ja lapsiperheiden suosima kylä hieman Siilinjärveltä pohjoiseen. Kylämme on tunnettu sekä nimestään että yhteisöllisyydestään. Pohjois-Savon vuoden kylä tittelin voitimme vuonna 2015.

Hankkeet ja kylän kehittäminen eivät ole meille uusia asioita. Leader-rahoituksen ja kyläläisten talkoohengen turvin olemme mm. entisöineet Pöljän pysäkkiä, vanhaa rautateiden seisahduslaituria, ja luoneet kylällemme Kulttuuripolun. Pysäkin ja Kulttuuripolun kautta olemme koonneet kyläläisiä yhteen erilaisiin tapahtumiin.

Tapahtumat ovat kuitenkin kertaluonteisia. Kuten jo aikaisemmin mainitsimme, lapsiperheet ovat kylämme rikkaus. Pöljän kauniissa maisemissa kasvaa niin "uusio-pöljäläisiä" kuin "paljasjalkaisia pöljäläisiäkin" luoden mukanaan sukupolvien ketjun. Eikä ihme, kylämme on hyvä ja turvallinen paikka asua.

Jotain kylältämme kuitenkin puuttuu: Leikkipuisto. Toki koulumme pihalta löytyy leikkipuistovälineitä, mutta koulun ja päiväkodin ollessa auki, pihalla leikkiminen ei ole soveliasta. Kylämme vanhemmat, erityisesti äidit (Pöljän mammat), esittivät ääneen toiveensa omasta leikkipuistosta ja niinpä me päätimme ryhtyä tuumasta toimeen ja rakentaa kylällemme leikkipuiston, joka on kaikille avoin, aikatauluihin sitomaton koko kylän leikkipaikka.

Tervetuloa lukemaan blogiamme, johon päivitämme (sekä takautuvasti että nykyajassa) projektimme etenemisestä.

Terveisin Leikkipuistotyöryhmä